Koen olevani onnellinen. Päätin aloittaa uuden luvun. Istun koneen äärellä ja alan taas kirjoittaa. Jokunen päivä -ehkä viikko on mennyt tilassa, jossa minulla ei ole ollut jaettavaa- ensiksikin varmaan siksi , että olen joutunut pettymään niin pahoin. Lisäksi loukkasin erästä tärkeää ihmistä ja tajuttuani sen kunnolla, oli kuin raaja olisi leikttu minusta irti. Teki kipeää ja en pystynyt sanomaan mitään mikä olisi kääntänyt kelloa.
Ja on ollut Joulu. Yllättäen hyvin rakkaudentäyteinen Joulu. Uusi ihmissuhteeni on kantanut minua-olen avannut itseäni terälehti kerrallaan ja päästänyt lämpöä sisään. Vähän kerrassaan lämpenen… niin hyvä hän on, minulle.
Tätä blogia on edeltänyt vuoden mittainen avaus minun 44+ elämääni – siis blogi toisaalla. Ero, vauhtivaihe, käsittämätön rakastuminen………valtava pettymys, uusi varovaisesti versova eheyttävä ihmissuhde. Ja edelleenkin, edelleenkin, rakkauteni ”häntä” kohtaan.
Huomasin viimeksi kirjoittavani aika pitkään rakastuneena vain ”hänestä” ja vain ”hänelle”…
Mietin kenelle nyt kirjoitan? Kirjoitan Sinulle 🙂 Kirjoitan Itselleni.
Mietin myös pitkään mikä olisi blogini nimi. Mutta mistä muusta kuitenkaan kirjoittaisin kuin mitä minulle ja perheelleni kuuluu? Tietty voisin pitää sääasemaa 🙂 tai kertoa virkkauksistani (joita ei siis ole) tai vaikka taatelin tallaamisesta, mutta ne kirjoitelmat kuihtuisivat nopeasti. Siispä kirjoitan siitä mitä minulle kuuluu ja mitä ajattelen, tunnen, suunnittelen ja ehkä toteutan 🙂 Siis elämästäni…jaan lempimusiikkiani ja kuvia jotka liikuttavat minua.
Hmmm… tuntuu jo paremmalta 🙂 olen kuin uuden alussa! Kuin taulu, jonka saan maalata- wow mikä vapaus – ja voima!
Kiitos, kirjoittelen aina kun siltä tuntuu ja saa kommentoida!
Saara